maanantai 30. kesäkuuta 2014

Business nimeltä Galapagos

Haluan lopuksi summata ristiriitaisia tunteitani Galapagoksesta, vaikka tämä varmaan hiukan paatokseksi meneekin. Ajatuksia on vaikea tiivistää, koska moni asia kaipaa vähän taustatietoa ja perusteluita. Lyhyesti sanottuna paikkahan on kohta kuin jättisuuri eläinpuisto, jossa rahan tahkoaminen on tärkeämpää kuin ainutlaatuisen luonnon suojelu. Mutta eihän tässä mitään uutta ole - raha edellähän maailma pyörii - vaikka omaa nilkkaa jyrsittäisiin.

Galapagoshan on tietenkin täysin poikkeuksellinen eläimiensä ja luontonsa takia. Varmaan juuri siksi kaikki alkaa olla siellä kovaa bisnestä ja tuntuu, että hinnat voidaan hinata vaikka taivaisiin. "Kyllä ahneet (eko)elämysturistit maksavat mitä tahansa pyydetään!" En oikein usko terveeseen kilpailuun pikku saarilla ja meistä tuntuikin, että monet hinnat oli sovittu kartellimaisesti eikä niistä voinut neuvotella.

Tuntuu, että turisteilta kiskotaan melkein hampaita, jotta verenhimoiset kauppamiehet saisivat imettyä heidät kuiviin. Surullisinta lienee se, etteivät nämä rahat taida mennä alueen suojelemiseen tai edes paikallisille yrityksille, vaan oletettavasti hyvin pitkälti pohjattomiin länsimaalaisiin taskuihin. Sanon näin törkeän karrikoidusti ihan mutu-tuntumalla, koska paikalliset näyttivät edelleen elävän pääasiassa melko vaatimattomasti. Mutta eihän tässä voittojen epäoikeudenmukaisessa jakautumisessakaan mitään uutta tai ihmeellistä ole.

Perustamme näkemyksemme omiin kokemuksiimme ja vertailemiimme tietoihin hintojen noususta. Meillä oli esimerkiksi omakohtaisia kokemuksia huonoista virallisista luonnonsuojeluoppaista (Naturalist Guides) ja kuulimme useita vielä pahempia kertomuksia muilta reissaajilta. Jokaisella retkellä on oltava mukana tällainen virallinen, koulutettu opas. Heidän tehtävänsä olisi kertoa alueen luonnosta ja huolehtia, ettei luontoa turmella tai eläimiä häiritä millään tavalla. Valitettavasti näin ei tapahtunut. He toimivat molemmilla tekemillämme retkillä kuin turisteja mielistelevä matkatoimiston henkilökunta. Tämä tarkoittaa ihan liian usein esim. eläimien hätistelemistä kieli pitkällään kameran kanssa odottavien turistien näkyville. Luulen, että nämä naturalistit saavat matkajärjestäjiltä "bonuksia", jos onnistuvat järkkäämään turisteille eksoottisia kokemuksia.

Kuulimme paristakin eri sukellustapauksesta, joissa sukeltajien terveys oli vakavassa vaarassa epäasiallisten oppaiden takia. Oppaat eivät mm. huolehtineet siitä, että porukka laskeutuu sukellussyvyyteen yhdessä tai seurannut, että kaikilla on homma hallussa. Toisessa tapauksessa sukeltajalta loppui paniikin takia happi ja toisessa sukeltaja sukelsi lopulta yksin (iso nou nou). Oppaat olivat liian kiireisiä järkkäämään turisteille elämyksiä tai kuvaamaan heitä eksoottisten eläimien kanssa unohtaen oikean tehtävänsä eli sukeltajien hyvinvoinnista huolehtimisen.

Omalla snorklausretkellämme kokematonta pariskuntaa huijattiin väittämällä, että ennen avomerelle menoa he saisivat kokeilla välineitä ja opetella snorklaamista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja he joutuivat veteen suoraan kova-aallokkoisessa avomerellä. Seurauksena oli kova hätäännys ja paniikki, jota opas ei huomannut, koska paineli yksin kaukana edellä. Kun ihmisten henki on vaarassa, tällainen käytös ei ole mielestäni mitenkään hyväksyttävää.

Puerto Ayoraan ei varmaankaan ole perustettu naturalistien ja matkajärjestäjien valvontakeskusta ilman syytä. Sinne voi ilmoittaa epäasiallisesta käyttäytymisestä ja oppaista jne. Meidän retkestämme tehtiin sinne valitus. Moni turisti ei valitusta varmaankaan tee, koska on tärkeämpää saada facebookiin tai työpöydälleen itsestään hurja seikkailijakuva villin kesyttämättömän luonnon keskellä...

Coca Colaa ja muita herkkuja roudataan meriteitse turisteille
Kiskurihinnoista kitistessäni voisi kuvitella, että Galapagos olisi jo nyt pelkästään ökyrikkaiden Luonto Disneyland - mutta näin ei kuitenkaan (vielä) ole - eihän meilläkään muuten sinne olisi ollut varaa mennä. Se mikä nyppii on hintojen järjetön nousu. Paikan päällä monet hinnat (erityisesti retket) olivat jopa 50 % kovempia verrattuna internetistä ja matkaoppaista lukemiimme hintoihin. Lyhyessä ajassa - 1-2 vuodessa - näin kovaa nousua voitaneen pitää tosi kovana. Ne, jotka haluavat kierrellä saaria loistoristeilijällä saavat vapaasti maksaakin siitä, mutta se kyrsii, jos valinnanvaraa ei ole.

Tällä hetkellä jokaisen pitää maksaa $100 (n. 74 €) puistomaksu. Maksun rajua nostoa harkitaan, jotta matkustajamäärää saataisiin rajoitettua ja kai ainakin osin myös siksi, että luonnonsuojelemiseksi saataisiin lisää varoja. Omasta mielestäni tämä olisi epäoikeudenmukainen ratkaisu, vaikka puistomaksun tuplaaminen ei esimerkiksi meidän tapauksessa olisi ollut mikään este matkalle. Koen kuitenkin, että vaarana on, että kohta saarille on varaa mennä vain super rikkailla. Lisäksi epäilen, ettei korotettu puistomaksukaan menisi luonnon- ja eläimien suojelemiseksi. Matkustajamäärän rajoittaminen voisi olla parempi ratkaisu. Näin ollen (lähes) kuka tahansa voisi saarille matkustaa, paikka pitäisi vaan varata hyvissä ajoin etukäteen.
 

Rajoitettu matkustajamäärä toivottavasti pitäisi ihmisten ekologisen jalanjäjen saarilla edes jollain tavalla siedettävänä. On päivän selvää, että mitä enemmän Galapagoksella käy turisteja, sitä suurempi on heidän ympäristövaikutuksensa. Jo nyt roskaantuminen ja suosittujen alueiden kuluminen oli nähtävissä. Ilman rajoitusta on luonnon sietokyky isoissa vaikeuksissa hyvinkin pian.

Roskavene
Unohdin aikaisemmassa jutussa kertoa saarien maanviljelyn ja luonnonsuojelun ristiriidasta ja haluan ympätä senkin asian tähän yhteyteen. Paikalliset maanviljelijät ovat penänneet itselleen isompia viljelyalueita Galapagoksella, jotta turistien kyltymättömiä suita pystyttäisiin ruokkimaan paremmin paikallisilla tuotteilla. Heidän nykyinen maanviljelyalansa ei siihen riitä ja paljon elintarvikkeita on pakko rahdata mantereelta. Yleensä lähituotteita kannattaakin suosia ja kun tuontituotteissa ja kuljetuksissa on lisäksi se riski, että mukana luikahtaa saarien herkällä ekosysteemille vieraita kasveja tai eläimiä, voisi viljelyalan kasvattamista pitää itsestään selvänä ratkaisuna, mutta mitä jos lisäviljelyala pitää ottaa luonnonsuojelualueista?!


Voitaneen kuitenkin ajatella, ettei turismi ole aiheuttanut saarilla ihan pelkästään pahaa. Pakko se on uskoa, että ainakin osa turistien tuomasta rahasta (ainakin puistomaksusta) menee luonnonsuojeluun. Monet eläin- ja luonnonsuojelupuistot on perustettu sen takia, että turistit ovat niistä kiinnostuneet. Lähtökohtaisesti en pidä ollenkaan eläinpuistoista ja olen sitä mieltä, että eläinten pitää saada elää villinä ja vapaana. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi tuhoutuneen elinympäristön takia, on eläinpuisto tietenkin sukupuuttoonkuolemista parempi vaihtoehto.

Summa summarun... Galapagos oli meille kaikesta huolimatta ikimuistoinen ja henkeäsalpaava elämys. Surettaa vaan ajatella, miten paikkaa kohdellaan ja kauanko se säilyy. Toivottavasti viranomaiset löytävät pian kestävän tasapainon turistibisneksen ja luonnonsuojelun kesken.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Galápagoksen eläinspesiaali jatkuu...

Halusin kyhätä teille - ja samalla itselle muistoksi - vielä toisenkin eläinspesiaalin - niin hykerryttäviä tuntemuksia Galápagos minussa sai aikaan. Toivottavasti pääsette tästä edes hiukan tunnelmaan mukaan! Kivinennurmi halpaproduction esittää...

----
I wanted to make for you - and of course for us too - an another special update about animals of the Galapágos because they were so absolutely amazing and magnificent. I hope you can catch the great atmosphere.   

video

Galápagos eläinspesiaali (osa 5)

Tässä Galápagoksen ihmeellisen maailman eläinspesiaali iloksenne ilman turhia turinoita!

---
Here is an special update about the amazing animals of the Galápagos without unnecessary blah blahs. Enjoy!


video






sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Galapagoksen ihmetykset jatkuu (osa 4)

Galapagoksen ihmettelyt jatkuvat taas pyykkipäivän ja toimivan nettiyhteyden kunniaksi. :) Vaikka tämä jonkin sorttinen matkablogi onkin, en ole ajatellut luetella missä hostelleissa olemme majoittuneet tai kenen palveluita käyttäneet. Jos joku haluaa niistä tietää, laittakaa ihmeessä kysymyksiä tulemaan niin kerromme mielellämme lisää. Muutenkin mistä tahansa jutusta voi vapaasti heittää kommentteja tai kysymyksiä! Nyt haluan kuitenkin piirtää teille hiukan alueen maisemakuvaa.
Puerto Ayora, Santa Cruz
Muutamalla sanalla sanottuna Galapagoksen merelliselle maisemalle tyypillistä ovat röpelöinen ja erittäin terävä laava (tietenkin! ollaanhan täysin tuliperäisillä saarilla) sekä vastakohtana puuterin pehmeät, vaaleat hiekkapoukamat, pauhaava turkoosi meri, elämää kuhisevat mangrovemetsät ja valtavat kaktukset. Joidenkin saarten sisäosissa kasvillisuus on ravinteikkaan vulkaanisen maaperän ansiosta hyvinkin vehreää ja trooppista. Koitin valita teille mielenkiintoisia kuvia erilaisista luonnonmaisemista, mutta millään tavalla kattavaa esitystä en edes tavoittele.
Las Tintoreras
Saarien ja saarien osien välillä on tietenkin isoja eroja. Joissakin paikoissa kasvillisuus on hyvinkin rehevää - joissain maisema on kuin kuusta. Äkkiseltään voisi ajatella, että eihän tuollaisella kivialustalla voi mikään kasvaa. Tämä on tietenkin ihan väärä luulo. Mangroven taimia työntyy keskeltä autiota laavakenttää kuin meillä voikukkia asfaltista. Mangrove tarjoaa elintärkeitä suoja- ja lisääntymispaikkoja monille eläimille.

Tortuga Bay
Galapagoksella on mielenkiintoisia paikoissa, joissa jäähtyneestä laavasta on muodostunut tunneleita ja kanjoneita. Osassa niistä on vettä ja niihin voi mennä uimaan tai snorklaamaan. Las Grietaksella vulkaaninen kivi on osin oranssinpunaista. Siellä laava on myös sileämpää ja kovemman oloista kuin monilla rannoilla nähty musta tai harmaa huokoinen laavakivi johtuen erilaisista jäähtymisnopeuksista.  (t. ikuinen pikku geologi). 
Las Grietas, Santa Cruz

Endeemiset kaktuspuut olivat vaikuttavan kokoisia. Vanhemmiten niiden runko muistuttaa meikäläisen männyn runkoa. Palmuja Galapagoksella oli tietenkin myös, mutta niistä nyt ei ole paljon kerrottavaa. Mangrovea oli muistaakseni kolmea erilaista tyyppiä. Isot ja märät mangrovemetsät eivät kieltämättä ole mielipaikkojani - vaikka ne ekologisesti niin tärkeitä ovatkin - koska niissä vipeltää kaiken maailman vikkeliä ökkömönkijöitä ja inisijöitä. Ylempänä olevan kuvan mukainen "hiekkarantamangrove" oli kuitenkin tosi mielenkiintoinen. Siellä lymysi jäähdyttelemässä mm. meri-iguaaneja.
El Garrapatero (Beach)
Las Tintoreras
Onneksi Galapagoksella oli muutamia omatoimisestikin (= maitse) tavoitettavia hiekkarantoja, joista pystyi käymään uimassa ja snorklaamassa, jottei aina ollut pakko ostaa kallista retkeä. Laavakivirannoilla piti olla erityisen varovainen, ettei telo itseään teräviin kiviin. Vesi oli joissakin paikoissa hyvin kirkasta ja näkyvyys oli monia metrejä. Erityisesti mangroven läheisyydessä eloperäinen aines sekoittui veteen ja teki näkyvyyden tosi huonoksi. Myös kovassa aallokossa, jossa hiekka pöllysi oli huonompi näkyvyys.

Isla Isabela
Tortuga Bay, Santa Cruz
Tässä pikaisesti Galapagoksesta. Seuraavaksi aiheena eläimet! :D

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Ihan tavallisia ihmisiä (Galapagos osa 3)

Tietenkin Galapagoksellakin eletään ihan tavallista arkea, vaikka paikka on luontonsa takia niin poikkeuksellinen ja ällistyttävä. Luonnon kummajaiset järistyttävät tajuntaa, mutta minusta on silti kiehtovaa seurata myös ihmisten touhuja ja miettiä millaista heidän arkinen elämänsä on. Tämän takia haluan kirjoitella teille yhden päivityksen ihan vain siihen liittyen.
Saturday market in Puerto Ayora, Santa Cruz

Nykyään paikallisten elämä pyörii Galapagoksella yhä enenevässä määrin turismin ympärillä. Se ei varmaan yllätä ketään. Pelkään, että täälläkin se tulee näivettämään kulttuuria tai ainakin muuttamaan joitakin perinteisiä aloja. Kalastus on näistä yksi tärkeimmistä, mutta onneksi turistitkin syövät kalaa. Kurja juttu on, että turistien takia alueella ollaan hurjan lobbaamisen tuloksena aloittamassa uudelleen viihdekalastaminen (Experiential responsible fishing). Pitäähän nekin rahat tietenkin noukkia talteen... Tämä on minusta suoraan sanottuna aivan järjetöntä, mutta ei siitä nyt enempää.

Muuten ruokatoreilla myytiin paljon hedelmiä ja kasviksia. Tämä oli siinä mielessä ihmeellistä, että niissä paikallisten ruoissa, joita me söimme, oli mielestäni tosi vähän kasviksia jos ei otetaan perunan sukuisia lajeja huomioon. Paikallista pikaruokaa ja erilaisista herneistä ja pavuista tehtyjä naposteltavia oli myös paljon tarjolla kadunvarsilla. Me emme ole empanadoja lukuunottamatta niitä vielä maistaneet. 

Käsityöt eivät ole käsitykseni mukaan olleet alueella mikään suuri perinnejuttu, mutta turistien janotessa tuliaisia, siitä on (väkisin?) tehty sellainen. Hiukan huvittavana silmäilimme krääsäkauppojen tarjontaa. Samanlaisia afrikkalaistyyppisiä naamareita ja mustamiespatsaita myytiin täällä kuin Aasian maissa, Afrikassa, Suomessa ja vaikka missä.

Isla Isabela
Käytökseltään ecuadorilaiset vaikuttavat hiukan ujoilta ja pidättyväisiltä, jos jalkapallofanitusta ei oteta huomioon. Kovin ilomielisiäkään he eivät ole - ainakaan vieraille. Yllättävän usein saa mutrusuista palvelua, vaikka itse kuinka yrittää hymyillä ja hablata espanjaa. Se on kuitenkin ollut kiva huomata, että nykyaikaisesti pukeutuvat naiset eivät muotojaan peittele tai kilojaan häpeile. Kaiken kokoiset kulkevat trikoissa rinta rottingilla. Luonnollisen rehevässä, terveessä ja itsevarman oloisessa naiskuvassa (voiko niin sanoa?) on paljon hyvää. Meillä olisi siinä opittavaa!

Ihmisistä vielä sen verran, että lapset täällä leikkivät ihan kuin missä tahansa ja keksivät itse virikkeitä, jos kaikkea ei ole heidän eteensä valmiina työnnetty. Tosi monilla nuorilla näkyy olevan kännykät, joita he räpläävät hengaillessaan tai skeittaillessaan kaupungilla. Moni pelannee jalkapalloa - se on täällä tärkeä osa kulttuuria ja pelikenttiä on pienimmissä kylissäkin. MM-kisapelejä seurataan suurella tunteella. Kampaamoita ja apteekkeja myöden televisiot pauhaavat kun peli on menossa.

Toivotaan, että omaperäinen kultturi ja perinteiden arvostus säilyisi Galapagoksellakin eikä siitä tulisi uutta luonnon Disneylandia!

All that is gold does not glitter, 
Not all those who wander are lost. 
- J.R.R. Tolkien: The Fellowship of the Ring


PS. Mainitsen vielä, jos joku jaksoi lukea tänne asti, että tähän päivitykseni teemaan liittyen tehdään Galapagoksella onneksi mielenkiintoista Ecology and Society -tutkimusta. Huomasin siitä juuri netissä mielenkiintoisen artikkelin. Kyllä minullekin kelpaisi mainiosti tuollainen tutkimusaihe ja homma... ;)

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Täysin käsittämättömän ihmeellinen Galapagos (osa 1)

Saavuimme eilen San Cristobalille, yhdelle Galapagoksen pääsaarista. Heti ensi kosketuksesta oli selvää, että tämä tulee olemaan jotain aivan tajunnan räjäyttävää. Enkä muuten liiottele yhtään! Tajuatte kyllä - ainakin syvästi toivon niin - kun saan ladattua lisää kuvia ja videoita ihmeteltäväksenne. Se on selvää, että mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan tämän poikkeuksellisen paikan ihmeellisyyttä.


Tullessamme koko satamakylä Puerto Baquerizo Moreno uinui vihmovassa tuhnussa. Oli sunnuntai eikä avointa kauppaa tai ruokapaikkaa meinannut löytyä. Suuntasimme reippaina sadetta uhmaten rantakadulle ajatellen, että jos siellä nyt edes olisi jotain ihmeteltävää. Kun huomasimme pitkin poikin köllöttelevät sadat merileijonnat, pelikaanit ja kiveltä toiselle hyppivät ravut ei ruokapaikan etsiminen tuntunut enää kovin mielenkiintoiselta. Sadetta ei enää huomannut. Aika pysähtyi. Käsivarret olivat kananlihalla. 

Kuka sitä nyt sateessa nukkuisi, kun suojassakin voi ottaa nokoset!
ruoka-aika

Aivan joka puolella oli merileijonia ja valtavia pelikaaneja. Se oli niin käsittämätöntä, että kärpäset olisivat lentäneet suuhun - jos siinä viimassa niitä olisi pörränyt - niin monttu auki suomineito oli. Kun vihdoin selvisin täysin mykistävästä alkuhämmennyksestä, aloin hihitellen pomppia ja hyppelehtiä kuin vähä-älyinen. (Tiiätte kyllä minut, kun "se" moodi napsahtaa päälle.) "Niitä on tuollakin ja tuolla! Ja katso tuolla nuo nukkua röhnöttävät ja hassusti uiskentelevat ja leikkivät ja voi että katso tuolla pikkuinen imeä lutkuttaa kovaan ääneen äitimerileijonnan nisää..."




Muutama turhanpäiväinen huomio! :)
1) Minulla EI ole mukana pitkiä zoomputkia (yksi vaivainen 17-50 mm yleisputki), joten kuvat on otettu oikeasti aikas läheltä.
2) Ken ei ole huomannut, niin kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi... ;)
3) Netti on täällä kuin 80-luvulla Suomessa, joten suonette anteeksi, että kuvat joskus vähän pomppivat sinne tänne ja asettelut saattavat olla hiukan miten sattuu. Ymmärrätte varmasti, että pilkunviilaajakin on nyt lomalla enkä hinkkaa näitä juttuja montaa tuntia.
4) Yleisön pyynnöstä ;) juttuihin on tullut tykkää- ja vähän muutakin -napit. Näpsyttele halutessasi niitä, jos kommenttien kirjaaminen ei hotsita.

To be continued...

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Galapagoksen tuska ja muita mietteitä vastuullisesta matkustamisesta


Tunnen sydämessäni tuskaa Galapagokselle matkustamisesta. Tämä ei siis ole vain innostuksen aiheuttamaa poltetta, vaan omantunnontuskaa. Paikka on niin ainutlaatuinen ja ekosysteemi niin kovin hauras, että onko sinne pakko itsensä tunkea. Eikö riittäisi, että katsoo ihmetyksiä Avarasta luonnosta? Meidän vastauksemme on "ei", sori vaan. Halua päästä itse paikan päälle on liian kova, en voi sille mitään. Tiedän, että olen ahne tällaisille seikkailuille ja elämyksille, vaikka se epäekologista onkin, kuten matkustaminen ylipäätään! Eräs reissublokkari on kirjoittanut hyvin Galapagokselle matkustamisen ristiriitaisuudesta jutussa Ei Galapagokselle. Tuo kannattaa lukea, vaikka en kaikesta samaa mieltä olekaan.

Samalla kun miettii matkustamisen valtavia ympäristövaikutuksia, tulee mieleen matkustamisen eettinen puoli. Oliko moraalitonta matkustaa Kiinaan, jossa rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia? Entä USA:an, joka ei piittaa kansainvälisistä sopimuksista ja pitää ihmisiä vankeina ilman oikeudenkäyntiä? Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Meidän valintamme on kuitenkin boikotin ja eristämisen sijaan mennä itse paikan päälle. Koitamme matkustaa vastuullisesti; kunnioittaa paikallista kulttuuria ja pitää ympäristövaikutuksemme pieninä - niin kuin teemme Suomessakin. Jos elää vain mediasta tulevan tiedon varassa, voi saada hyvin vääristyneen kuvan maailmasta.

Tässä meidän pieni vinkkilista vastuullisemman matkustamisen (ja elämisen!) puolesta:
  • Jos voit liikkua muulla tavoin kuin lentämällä, tee se
  • Älä osta turhaa krääsää ja minimoi jätteen määrä (jos hanavesi on juotavaa, älä osta pullovettä)
  • Äläkä missään tapauksessa osta uhanalaisien eläimien osista tehtyjä tuotteita (esim. sarvikuonon luu, turkikset) 
  • Älä roskaa luontoa tai tuhlaa vettä esim. lotraamalla kylvyssä
  • Kierrätä tuottamasi jätteet tai ylijäämätavarat aina kun voit
  • Säästä sähköä - ilmastointia ei ole pakko pitää aina päällä
  • Pysy luonnonsuojelualueilla merkityillä poluilla äläkä mene niiden ulkopuolella ajatellen, että "jos minä nyt vaan täällä tallustelen niin ketä se nyt haittaa" 
  • Lue matkakohteen kulttuurista ja tavoista ja kunnioita niitä esimerkiksi pukeutumalla niitä kunnioittaen
  • Suosi mahdollisimman paljon paikallisia tuotteita, palveluita ja yrittäjiä
  • Valitse ympäristöä kunnioittavia matkanjärjestäjjiä (jotka eivät laske ankkureitaan koralleihin tms.)
  • Äläkä jumatsuka sörki niitä koralleja, klähmi ja hätistele ja aja takaa eläimiä, revi kasveja, koske näyttelyissä esineisiin joissa lukee "ei saa koskea"
  • Osallistu mahdollisuuksiesi mukaan (ruohonjuuritason) vapaaehtoistyöhön
  • Kunnioita ihmisoikeuksia kaikkialla
  • jne. jne.
Koko maailmaa en voi yksin pelastaa, mutta tulipa nyt hiukan paasattua mieliaiheestani ja käytyä samalla pientä anekauppaa itseni kanssa. Nyt koitan laittaa tunnontuskat syrjään. Toivottavasti jokainen teistä muistaa, että pienikin ekoteko on parempi kuin ei mitään! Loppukaneetiksi sopii afrikkalainen sananlasku: 


"Jos luulet olevasi liian pieni vaikuttamaan asioihin, 
yritä nukkua suljetussa huoneessa, jossa on moskiitto." 

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

EcuadorRRRRR!!!

Tii tii-di tii-di tii-di tiii tii-di tii-di tii-di...
Monet kylät Quiton ympärillä sijaitsevat vehreillä vuorenrinteillä ja pilkistävät pilvihattaroiden välistä pääkaupunkiin


Quitossa ollaan, kaikki on hienosti ja ihmeteltävää piisaa! Nuoriso hengailee kaupungilla tennareissaan ja pillifarkuissaan ihan niinkuin Suomessa, mutta onneksi monesta asiasta vielä huomaa olevansa Ecuadorissa. Alkuperäisheimojen naiset kulkevat edelleen usein puolihameissaan ja värikkäissä nutuissaan tunnusomaiset hatut päässään. Myös vanhemmat miehet käyttävät paljon lierihattuja. Muita mukavia ensihuomioita ovat paikalliset supervärikkäät käsityöt, erinomainen loppumaultaan suklainen ecuadorilainen kahvi nam ja empanadat, joista Heikki löysi heti mieluisan välipalan.




Tulomatkaan sisältyi useampia välilaskuja ja melkoisesti odotteluakin. Pääsimme kuitenkin noin 25 tuntia Helsingistä lähdön jälkeen onnellisesti perille. Suureksi yllätykseksemme rinkat eivät olleet eksyneet matkalla ja ne odottivat meitä kiltisti liukuhihnalla, kun olimme suorituneet maahantulohaastattelusta. Pitkä matkustusaika ja saapuminen suoraan 2850 metrin korkeudelle merenpinnasta otti sen verran veroja, ettei perjantaina kummempia jaksettu. Käyskenneltiin ja ihmeteltiin vain lähialueella ja koitettiin (huonolla menestyksellä) valvoa edes hiukan, jotta aikaerorasitus helpottaisi nopeammin. Lauantaina kiersimme koko päivän vanhaa kaupunkia, joka oli täynnä värikkäitä kolonialismin aikaisia rakennuksia ja mukavaa paikalliskuhinaa.
Etenkin lukuisien pelottelutarinoiden jälkeen Quito tuntui kaupunkina ihan mukiinmenevältä. Tietenkin olimme - kuten aina - varovaisia emmekä kaivaneet verta nenästämme esim. liikkumalla öisin tai ns. kielletyillä alueilla. Saimme kulkea ja kuvata rauhassa ja päädyimme jopa kävelemään edes-takaisin vanhaan kaupunkiin, koska emme päässet taksien kanssa yhteisymmärrykseen muutaman kilometrin matkan hinnasta. Omaperäinen ja värikäs kulttuuri pursusi kupungissa niin riemastuttavasti, etteivät tämänkin maailman kolkan vallanneet McDonaldsit ja KFC:t haitanneet.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Aamukamman viimeisiä piikkejä katkotaan

Aamukammassa on enää kaksi vaivaista piikkiä. Kohta se alkaa!

"Mikään ei voita sitä fiilistä, kun tietää, että kauan suunniteltu pitkä matka ei ole enää vain huuruisten baari-iltojen puhetta tai hartsisessa pilvilinnassa lilluva unelma vaan täyttä totta. Oravanpyörä jää taakse, ja edessä on kuukausia kestävä vapaus. Järjenvastainen säästäminen, luksuksesta luopuminen ja piinaava sniiduilu palkitaan vihdoinkin." 

Teksti on lainaus Madventurin eli Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin kirjasta Uusi kansainvälinen seikkailijan opas. Tunteeni ovat osin hyvin samanlaiset. Viiiiiiihdoin - ensimmäisen kerran ikinä - lähdemme isoon reissuun, josta on vuosikausia haaveiltu ja jota varten on pitkään säästetty, pihistelty ja nuukailtu. Kutkuttavan innostuksen lisäksi on kuitenkin ilmennyt myös toisenlaisia tunteita... 

Matkamme ensimmäinen etappi on alkanut jo viikonloppuna. Koti on jätetty huolehtiviin käsiin ja kaikki matkatavarat on haalittu mukaan - toivottavasti. Viimeisien lähtöön liittyvien touhotuksien keskellä huomasin hiukan yllättäen jännittäväni. Tämä on iso juttu (meille), vaikka olemme aika paljon matkustaneetkin. Nyt on kuitenkin kyseessä jotain ihan uutta ja outoa. 


Ihaillessani keväistä puutarhaani minulle tuli ensimmäisen kerran koskaan(?) ohikiitävän hetken mieleeni ajatus, onko reissussa mitään järkeä. Miksi lähteä omasta rakkaasta kodista ja Suomen upeasta kesästä? Miksi jättää taakseen mukava arki hyvine rutiineineen, armas koira, rakkaat ystävät, oma sänky ja tyyny ja sauna ja pytty johon saa heittää vessapaperia (josta ei mene sormet läpi ja jota on riittämiin) hypätäkseen tuntemattomaan?

Kotona saisi syödä yllinkyllin puhdasta ja terveellistä (ja vatsalle sopivaa...) ruokaa ja juoda vettä suoraan hanasta tai vaikka melkein vessanpytystä ilman, että täytyy sen kummemmin miettiä sairastumisriskiä. Tulevat 7 kk saa vähän väliä selvittää, mihin seuraavana yönä päänsä kallistaa, missä syö ja liikkuu, keneen luottaa. Melkein joka majapaikassa pitänee tarkistaa, onko lakanan alla kirppujen jätöksiä ja toivoa, että vessanpönttö (jos sellainen on) toimii ja suihkusta tulee lämmintä vettä. Lisäksi on tietenkin luonnon ja ihmisten aiheuttamat turvallisuusriskit ja erilaiset tautivaarat. Miksi ihmeessä luopua tutusta ja turvallisen tuntuisesta "kotiluksuksesta" ja lähteä kiertämään maailmaa tuollaisiin olosuhteisiin muutaman vaateparren kera?!


Turvallisuusriskeihin liittyen tuli pyytämättä vastaus ajellessamme muutama päivä sitten Suomen halki. Matkan varrelle osui aivan käsittämätön määrä sekopäisiä ohittelijoita tai muuten vähä-älyisiä kaahaajia. Tuo automatka taisi olla reissumme vaarallisin etappi. 


Matkaan kuin matkaan liittyy riskejä, kuten elämään yleensä. Kukaan ei selviä elämästä hengissä, vaikka makaisi kaiket päivät kotona. Silloin voi jopa kuolla hyvin ennenaikaisesti makuuhaavoihin tai verisuonien tukkeutumiseen. Me kuollaan kaikki ennemmin kuin myöhemmin, piste. Tyhmiä ja turhia riskejä ei tietenkään silti kannata ottaa, mutta tämä reissu ei ole mielestämme sellainen.

Ikolan museo, Nurmes

Muusta luksuksesta olen valmis tinkimään, jotta pääsen kokemaan uusia ja eksoottisia paikkoja. Sehän se matkustamisen yksi suola onkin, että saa tutustua täysin erilaisiin paikkohin kuin missä itse elää. Kutkuttaa ajatella, miten hienoja maisemia ja paikkoja pääsemme näkemään, haistelemaan ja maistelemaan.


Tämä viime päivien pohdiskelu on ollut antoisaa ja arvokasta. Minusta on hyvä myöntää, jos hiukan jännittää, ei siinä mitään pahaa ole, päinvastoin. Samalla on huomannut, että olemme hyvin onnellisessa asemassa, koska meillä ei ole Suomessa, kotona tai arjessa mitään erityistä, minkä takia haluaisimme täältä väkisin pois. Tai noh joo, myönnetään että minä valonlapsi en kyllä tykkää kaamosajan pimeydestä. Osaamme kuitenkin aidosti arvostaa arkeamme Suomessa ja tiedämme, että täälläkin on paljon upeita ihmetyksen aiheita. Niiden ohessa haluamme kokea myös muuta, saada elämään perspektiiviä ja syvyyttä. 

Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille
.

-Tommy Tabermann -

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Nyt reppu jupiset riimisi rupiset...

Moni on kysellyt mitä kaikkea pitää ottaa mukaan (ja mitä olla ottamatta) pidemmälle reissulle. Tässä on niille, joita asia tarkemmin kiinnostaa meidän oma piiiitkä ja karkea lista kamoista, joiden kanssa olisi tarkoitus pärjätä tulevat seitsemän kuukautta maailmalla. Tietenkin jos jotain puuttuu ja tarvitaan, se ostetaan matkan varrelta.

 tärkeät paperit ja asiakirjat
  • passi ja matkaliput (näistä kuten muistakin tärkeistä dokumenteista otettu kopiot ja skannaukset sähköpostiin)
  • rahapolitiikka: luottokortti + debit-varakortti, hiukan käteistä (lähtiessä dollareita) 
  • matkalompakko ja feikkilompakko (turhia kortteja ja hiukan käteistä)
  • rokotuskortti: International Certificate of Vaccinations 
  • rahavyö (vaatteiden alla pidettävä) ja oikea vyö, jossa rahapiilo sisäpuolella (kiitos M.I.)
  • passikuvia (voi tarvita esim. viisumiin)
  • rinkka (käsitelty permetriinillä ötököiden karkoittamiseksi) ja sille (lukittava) sadesuoja
  • päiväreppu & sadesuoja
  • pieni hippikäsilaukku sekä kevyt kangaskauppakassi (eihän sitä haluta muovikassiroskia maailmallakaan, etenkin koska useimmissa maissa niitä ei edes kierrätetä millään tavalla)

Ensiapulaukun kasaamisessa
apuna käytetty mm. tätä
Kaukomatkailijan lääkintähuolto
ja ensiapu -kirjasta (lahja
suoraan kirjoittajan perheestä :)
ensiapulaukku 
  • lääkkeet (kipulääkettä [vuoristotautiin suositellaan parasetamolia], matkapahointilääke, ripuliantibiootit hätävaralta, antihistamiini, muut henk.koht. lääkkeet sekä kaikkien reseptit)
  • kangaslaastaria, rakkolaastaria 
  • joustoside nyrjähdyksiä varten
  • yksittäin pakattuja haavojen desinfiointilappuja
  • kuumemittari
  • hyönteiskarkoite
  • käsidesiä ja savetteja
  • kynsileikkurit
  • maitohappobakteereja
  • vessapaperia
  • korvatulpat
elektroniikka (sarjanumerot ja muut todistuskuvat tallessa)
  • tabletti + laturi + kuulokkeet (& -jakaja)
  • kamerat: järkkäri yleisputkella ja "under water" -pokkari + iso muistikortti + vaihtomuistikortti + laturit + siirtopiuhat + puhdistusvälineitä + kameralaukku
  • iso muistitikku, johon saa esim. kuvien varmuuskopioita
  • puhelimet (toinen vanha hämy..) ja laturit
  • MP3-soitin & kuulokkeet musiikille (esim. kun toisen jutut alkaa 20 h bussimatkalla tökkiä...) + laturipiuha
  • adapteri kohdemaiden pistorasioihin
työkalupakki
  • lukkoja & avaimet (esim. rinkan lukitsemiseen)
  • monitoimityökalu
  • pieni ledtaskulamppu ja -otsalamppu & paristoja
  • karbiihihakoja (joilla laukun esim. saa kiinnitettyä vyölenkkiin tms.)
  • nippusiteitä ja kiinnitysremmi
  • (käsi)pyykinpesuainetta pariin pesuun, pyykkinarua ja muutama pyykkipoika
  • ilmastointiteippiä (hätätapuksessa sillä korjaa lähes kaiken) 
  • ompeluvälineet
  • minigrip-pusseja (pitää tavarat tyhjiöpakattuna ja kuivina) ja muutama jätesäkki (voi laittaa lisäsuojaksi rinkan päälle), kevyitä kangaspakkauspusseja tavaroiden järjestyksessä pitämiseksi
  • microkuituinen miniretkipyyhe 
  • silkkinen makuupussi (käsitelty permetriinillä ötököiden karkoittamiseksi)
  • puhallettava matkaniskatyyny (hyödyllinen etenkin lennoilla, mutta riittää tyynykseni muutenkin)
pieni henk. koht. hygienia- ja kempparilaukku
  • pesuvälineet
  • aurinkorasvat
  • rasvat, öljy ja aloe
  • korvapuikot
  • pinsetit jne.
  • aurinkolasit
  • puuhapussi: pelikortit, nopat, ristisana-/sudokuvihko (+ tabletilla muutama elokuva..)
  • päiväkirja ja pari kynää
  • snorkkeli ja maski
  • kansainvälinen opettajakortti (jolla saa samoja alennuksia kuin opiskelijakortilla)
  • valokuvavihko rakkaista (kyseessä on siis itsetehty pikkuruinen (A5), valokuvavihko kierrereunalla, jota voi ikävän hetkellä rapsutella ja näyttää maailmalla uusille kavereille ja isäntäperheille) <3
  • muutamia kirjoja (espanjan sanakirja, matkaopas, rompsu)
Matkalakanat ja Heikin vaatteita
hienosti vakuumiin pakattuna

Minun housut, paidat ja mekko
(pitääkö näistä vielä karsia..?)
Siskon hääpuvun vanha vuorisilkkikangas sai uuden elämän vaatepussi-tyynyliinana
kengät ja vaatteet (jos rinkaan vielä mahtuu vaatteita...)
  • vedenpitävät vaelluslenkkarit (hyvin sisäänkävellyt)
  • kevyet juoksulenkkarit (jos mahtuu...)
  • vaellussandaalit ja klippaslopposet eli varvastossut 
  • vedenpitävä kuoritakki
  • retkihousut (minulla katkolahjehousut, joista saa shortsit, Heikillä softshellit)
  • kevyemmät vaihtohousut ja legginsit oleiluun 
  • reisitaskuhousut/ farkut?
  • shortsit (H) ja rantamekko (K)
  • pari T-paitaa ja hihatonta paitaa
  • pitkähihainen tekninen paita ja puuvillapaita, kevyt tunika
  • villapaita / fleece
  • merinovilla aluskerrasto sekä pipo ja käsineet (vuoristoon)
  • alusvaatteita ja hyviä sukkia, myös villasukat :)
  • uima-asu
  • päähine & huivi & buffi

HUOMIO! Kaikki tämä saa painaa enintään 15 + 5 kg tai mieluiten lähtiessä reilusti vähemmän. Tämä mm. siksi, että joissakin halpalentoyhtiöissä on ruumaan menevällä laukullakin on maksimikoko ja maksimipainokin on vain 15 kg.

Muutama huomio jutuista, joita ei tule mukaan:
  • teltta (tarkoitus löytää katto pään päälle joka yöksi on se sitten hostelli, bussi tai juna-asema)
  • hyttysverkko (olettamus on että missä sitä tarvitaan, se on majataloissa valmiina)
  • makuupussit (kts. ylle)
  • riippumatto (ostetaan?)
  • vaelluskengät (liian raskaat)
  • vaihtoputkia ja salama järkkäriin, videokamera