sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pikainen tervehdys Myanmarista

Siirryimme melkein viikko sitten Myanmariin eli entiseen Burmaan. Kaikki on mennyt mainiosti ilman minkäänlaisia ongelmia. Tulee varmasti olemaan erityisen vaikeaa saada ajatukset kasaan tämän pätkän jälkeen. Blogiin en ole pystynyt julkaisemaan uusia juttuja, koska tietokone ei suostu toimimaan täkäläisessä netissä. Älkää siis ihmetelkö hiljaiseloa! 

Pari päivitystä odottaa valmiina, että kohdalle tulee nettiyhteys, jossa tabletti toimii ja joka jaksaa ladata kuvia verkkoon. Luvassa siis pieni jutturypäs, kun olemme taas yhteyksien päässä. Lukekaa ja kommentoikaa siihen asti aikaisempia juttuja!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Pysäyttävä vaellusretki Laosin maaseudulle


Kuulostaako tutulta? Lapset ahmivat maaninen katse silmissään lelumainosvihkosia. Sieltä rinkuloidaan sata ja tuhat asiaa joulupukin tilauslistaan. Naistenlehdet pursuavat tämän joulun trendikkäitä ruokaohjeita ja täydellisiä joulumenuita. Lisäksi on sisustus- ja koristeluvinkkejä. Niitä varten pitää tietenkin ostaa se kymmeskin setti jouluvaloja ja kaikenlaista himpula pompula krääsää. Lisäksi murehditaan kuinka iso kinkku tänä vuonna pitäisi hankkia, jotta sillä kehtaa töissä rehvastella. Entä riittääkö nassikoille älypuhelin vai pitääkö hankkia myös tabletti, tietokone, uusin versio jostain pelikoneesta, laskettelusukset? Aikuisille kasataan syksystä lähtien paineita siitä, millainen perheen täydellisen materiaalisen joulun tulisi olla. Paljonko paketteja kuusen alla on riittävästi?

Tämä aihe nousi väkisin pintaan, kun kävimme vaeltamassa Laosin maaseudulla. Yövyimme pienessä köyhässä kylässä, jossa lapset kulkivat paljain jaloin rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa. Koulu oli bambumaja. Suomalaisten joulustressi ei voisi tuntua kaukaisemmalta ja turhemmalta, kun katsoi Laosin maaseudulla jokapäiväisen leipänsä eteen raatavien ihmisten arkea. Ruokaa on liian vähän. Viljelysmaita pitäisi saada raivattua lisää, mutta maaseutu on edelleen sodan jälkeisten räjähtämättömien pommien miinoittama.

Enkä ihan oikeasti halua latistaa kenenkään joulutunnelmaa. Lahjojen antamisessa ja kauniissa joulukoristeissa ei ole mitään pahaa, kunhan pysytään tolkuissaan. Tiedän, että joulu on monille tärkeä ja kaunis valopilkku vuoden pimeimpään aikaan ja moni ahertaa mielellään sen eteen. Sen enempää jeesustelematta ja saarnaamatta haluan kuitenkin kysyä, eikö vähempikin riittäisi? Eikö voisi keskittyä kaikkeen hyvään ja arvokkaasen, mitä meillä jo on sen sijaan, että valitetaan olemattomien turhuuksien perään?

Onko pakko alistua markkinavoimien juoneen ja osallistua materiaaliseen kilpavarusteluun ja lahjavuorien kasaamiseen? Miksi lapset opetetaan siihen, että on aivan kauheaa ja noloa saada vain pari lahjaa? Miten olisi, jos unohtaisitte stressin ja keskittyisitte hyväntahtoisuuteen ja yhdessäoloon ja miettisitte, miten etuoikeutettuja olemme kun olemme syntyneet Suomeen? Alla mietittäväksi kuvia ja pieni videonpätkä ihka oikeista ihmisistä, jotka eivät ole yhtä onnekkaita kuin me. Kaikesta huolimatta toivon vilpittömästi, että joulunaika tuo teille voimia ja valoa, rauhaa ja onnellista yhdessäoloa! 
Surullinen infokorneri:
Laos on yksi Kaakkois-Aasian köyhimmistä maista. Sen väestöstä noin kolmasosa elää köyhyysrajan alapuolella eli joutuu selviytymään 1,25 dollarilla päivässä (71 % 2 $/pv). Pärjäisitkö itse, jos sinulla olisi vain yksi euro käytettävänä? Köyhillä alueilla jopa 60 % lapsista kärsii aliravitsemuksesta. Hankalien olosuhteiden takia vain joka kolmas lapsi käy viisi vuotta peruskoulua. (Lähteet: Plan, Wikipedia). Lue lisää karua totuutta esimerkiksi Rural poverty of Laos -raportista.

Ajoimme Luang Prabangista noin 50 kilometriä autolla pohjoiseen. Sen jälkeen hyppäsimme reppuinemme ja eväinemme kyydistä ja lähdimme tallustamaan kohti pientä vuoristokylää. Mukana meillä oli oppana paikallinen nuorimies. Vaikka sadekausi oli ohi, kehno "tie" oli paikoin ihan velliä. Upeat maisemat ja tiilenpunainen maa siivittivät kuitenkin menoa.
Ylitimme ainakin parikymmentä puroa ja pientä jokea kahlaamalla. Hiukan yllätykseksemme emme saanet reissukumppaneiksi ainuttakaan iilimatoa. Taivallettuamme 6 - 7 tuntia saavuimme perille kylään, jossa kotimajoituksemme odotti. Kylässä ei ollut sähköä (vain muutama harvoin toimiva aurinkopaneeli ja aggregaatti), vesijohtoa eikä edes matkapuhelinverkkoa. 

"In general, the most disadvantaged households are located in areas that are vulnerable to natural disasters; have no livestock; include a large number of dependants; and are headed by women. Women generally work longer hours than men, often taking on about 70 per cent of farming and household tasks, as well as caring for young children. They also receive less schooling. 
Women's literacy rate is 54 per cent, compared with 77 per cent for men. Ethnic women and girls, especially those in the highlands, are the most vulnerable members of rural communities. Women in ethnic groups comprise 70 per cent of the illiterate population and suffer further isolation given that so few of them speak the national language." 

- Rural Poverty of Laos -raportti
Kanat, siat ja vuohet jolkottelivat kylässä vapaana missä lystivät. Asukkaat palailivat pelloilta juuri ennen pimeää. Monet joutuvat kuitenkin yöpymään pienissä majoissa kaukaisempien viljelysten luona. Pienet lapset ovat usein mukana pelloilla, jos perheessä ei ole isovanhempia hoitamassa niitä kylässä. Ruokavalio on hyvin yksinkertaista. Meillä  oli illalliseksi tahmaista vuoristoriisiä (ns. sticky rice), jonka lisukkeena oli kasvishöystöä.

Monet maaseudun asukkaat eivät ole buddhalaisia. He uskovat henkiin, joiden uskotaan olevan niin hyvien kuin pahojenkin asioiden takana. Lääkäriin ihmisillä ei ole rahaa - onhan ruoastakin pulaa - siksi sairaudet koitetaan hoitaa henkimaailmanjutuilla.Säidenhenki suosi meitä ja rankkasade alkoi puolituntia saapumisemme jälkeen. Muutamassa minuutissa kylän halki kohisi melkoinen joki. 
Kylän koulu oli maapohjainen pieni rakennus. Liitutaulu kuitenkin löytyi. 
Aikaisin aamulla, kun teimme jo lähtöä, seurasin vielä kuistillamme hetken kylän menoa. Samalla kuvasin salaa pienen videopätkän. Siinä näkyy, kuinka koko perhe lähtee pellolle hommiin. Töitä on niin paljon, että kaikkien on tehtävä osansa. Oli koskettavaa nähdä, miten pienet lapset kantoivat kaivolta vettä. Lähdimme pois taas yksi merkittävä kokemus rikkaampana. Samalla kun tunsimme suurta kiitollisuutta mietimme, olisiko jotain pitänyt tehdä toisin, olisimmeko voineet auttaa enemmän. Kokemus oli monin tavoin ristiriitainen ja opettava, mutta tietenkin myös ikimuistoinen. 
video

Tällä kertaa oli erityisen vaikea keksiä oikeita sanoja. Monesti kuvat puhuvat puolestaan eikä sanoja tarvita, mutta nyt tunsin pakottavaa tarvetta myös avautua hiukan. Toivottavasti kuvat herättivät tunteita ja ymmärrätte mitä haluan sanoa! 

lauantai 22. marraskuuta 2014

Luang Prabang, Laos

Aloitimme Laosin valloituksen Luang Prabangista. Pullasorsina lensimme sinne Hanoista ja jätimme suosiolla välistä 24 (tai 36 tai..) tuntisen bussimatkan huonoja teitä pitkin rajan yli. Luang Prabang sijaitsee Pohjois-Laosissa. Se on kaunis, jokien risteyksessä sijaitseva vanha pääkaupunki, jonka ranskalaisvaikutteisia katuja tallustaa oranssikaapuisten munkkien lisäksi matkustajamassojen suuret etujoukot. 
Turisteille suunnatut myymälät, ravintolat, kuppilat ja spa:t ovat vallanneet suuren osan vanhasta kaupungista. Siitä huolimatta tunnelma Unescon suojelemassa pienessä (n. 22000 asukasta) kaupungissa on rauhallinen ja elämänmeno seesteistä. Toivottavasti vanhanajan charmi säilyy!
 
Aamupalaa oli mukava nauttia Mekongjoen rannalla.
Unescon sivuilla oleva kuvaus kaupungista:

"Luang Prabang is an outstanding example of the fusion of traditional architecture and Lao urban structures with those built by the European colonial authorities in the 19th and 20th centuries. Its unique, remarkably well-preserved townscape illustrates a key stage in the blending of these two distinct cultural traditions."
 
Vaikka moderneja ja länsimaalaisia ravintoloitakin on paljon, ainakin pienemmissä katuravintoloissa ruuanlaitto tapahtui edelleen avotulella. ..Ja lihat kuivuivat telineessä kadun varressa siinä missä pyykitkin...
 
Tavallista elämänmenoa.
Maisemat Luang Prabangin ympärillä olivat huimat. Alla olevassa kuvassa olemme melomassa lähiseudulla.

torstai 20. marraskuuta 2014

Suojele lapsia myös matkustaessasi

Maailmassa on valitettavasti julmia ihmissusia, jotka käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen heikommassa asemassa olevia. Kaakkois-Aasiassa tämä näkyy mm. lapsiprostituoituina. Se on sanoin kuvaamattoman surullista. Vaikka et olisi tuollainen oksettava pervo saasta, saatat silkkaa ajattelemattomuuttasi tehdä lapsille hallaa. 

Haluan tänään 20.11. olevan Lasten oikeuksien päivän kunniaksi nostaa pohdittavaksi muutamia matkustamiseen liittyviä ohjeita. Osa niistä voi tulla pienenä yllätyksenä, mutta on hyvä, jos asia herättää keskustelua. Ohjeiden takana ovat: Australian Aid, Interpol, UNODC ja World Vision. 

HUOM! Käännökset suomeksi ovat omia tiivistelmiä. 

OLE LAPSI YSTÄVÄLLINEN MATKAAJA / BE A CHILD SAFE TRAVELLER

1 Kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen alle 18 vuotiaiden (= lasten) kanssa on laitonta!
Child sexual abuse is against the law. Never engage in any sexual activity with a person under the age of 18 years.
2 Älä anna rahaa kerjääville tai kaduilla tavaroita myyville lapsille. Lapset jotka asuvat ja työskentelevät kadulla, ovat erityisessä vaarassa joutua hyväksikäytön kohteeksi.
Instead of giving money directly to children begging or selling food or souvenirs, purchase from local businesses and social enterprises that support families and communities, or donate to reputable children´s charities. Children who live and work on the streets are especially vulnerable to physical, emotional and sexual abuse. Sometimes these children are exploited to beg or work on the street by adults.
3 Älä kannata niin sanottua ”orpoturismia”. Ulkomaalaisten lyhyet vierailut laitoksissa saattavat olla haitallisia lasten kehitykselle.
Please don´t support ”orphanage tourism”. Visiting and volunteering with children in institutional care can be detrimental to their emotional and physical well-being. Instead support organisations and initiatives that enable children to be cared for within a family.
4 Lapset eivät ole turistinähtävyys! Älä kuvaa tai ota lapsia mukaasi matkoillasi, jos siihen ei ole heidän vanhempiensa lupa.
Treat children and parents with respect – just like you would at home. Always ask permission before taking photos of children and never take children anywhere without the supervision and permission of their parents or guardians. Avoid giving gifts directly to children. Children in tourist areas are especially vulnerable to physical, emotional and sexual abuse. The tourism industry has enormous power and potential to help make it safer for children.
While we may feel that interacting with local children is a special experience, it actually has the potential to be detrimental to them. It teaches children to socialise with strangers, who may not always have their best intentions in mind.
5 Jos näet tai epäilet lapsien hyväksikäyttöä, ilmoita siitä aina viranomaisille.

If you see or suspect child abuse tell your hotel, tourist guide or someone who can take action to protect the child. Contact numbers for Cambodia, Lao PDR, Thailand and Vietnam, as well as international agencies which are listed on www.childsafetourism.org.
6 Jaa tietoa siitä, miten suojella lapsia matkoilla.
Many people are aware of child exploitation, but often feel helpless about how they can change it. However, our small actions can make a big difference. Spread the word about Child Safe Tourism. Share the information with your friends and family while you travel and when you return home. Good intentions are not enough. Sometimes without realizing it, we do things that inadvertently put children at risk of harm.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Hoi Anin kokoinen aikahyppy

Old town, Hoi An, Vietnam
Etenkin matkoilla huomaa, että arki voi olla joskus juhlaa mielenkiintoisempaa. Vaikka on mukava käydä silloin tällöin ihmettelemässä hienoja rakennuksia ja seremonioita, löytyy roppakaupalla kiehtovia juttuja jokapäiväisistä asioista, kunhan tajuaa pitää silmänsä auki.

Tässä teille ihan arkipäiväisiä vietnamilaisia hetkiä ja maisemia. Kertokaa ihmeessä, jos näyttää tylsältä! Paikka ei kieltämättä ole ainakaan Suomesta katsottuna millään tavalla arkipäiväinen. Se on Hoi An - ehkäpä uusi lempikaupunkimme Vietnamissa. Hoi Anin kaduilla kulkiessa tuntui kuin olisi tehnyt aikahypyn vähintään sata vuotta taaksepäin vanhaan hansakaupunkiin. Tutkimme sitä useamman päivän ristiin rastiin sekä polkupyörillä että skootterilla. 

Ilman sen kummempia höpinöitä - tässä on. Voitte kertoa, tajuatteko kuvien välityksellä, miksi me ihastuimme Hoi Aniin!


Ride to the countyside
Emme me toki ole ainoita, joihin Hoi An on tehnyt vaikutuksen. Vanha kaupunki on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Sitä kuvataan Unescon sivuilla näin: 

"Hoi An Ancient Town is an exceptionally well-preserved example 
of a South-East Asian trading port dating from the 15th to the 19th century. 
Its buildings and its street plan reflect the influences, 
both indigenous and foreign, 
that have combined to produce this unique heritage site."
 
Old town, Hoi An, Vietnam

Opettajasta kuljettajaksi


"To have more,
we must produce more.
To produce more,
we must know more"
Haluan tähän väliin kertoa teille pienen tarinan. Meille sattui Vietnamissa kuljettajaksi mies, joka on oikealta koulutukseltaan matematiikan opettaja. Hän ei kuitenkaan ole pystynyt tekemään koulutuksensa mukaista työtä kuin neljä vuotta 1990-luvun alussa. Syy tähän on, ettei hän saa työskennellä suurissa kaupunkikouluissa, koska hän ei ole kommunistipuolueen (Vietnamin ainut puolue) jäsen. Pienissä kouluissa maaseudulla ja vuoristossa hän voisi työskennellä, mutta palkka on niissä monta kertaa huonompi kuin kaupungeissa.

Mies sanoi suoraan, ettei hänellä perheenelättäjänä valitettavasti ole varaa tehdä koulutuksensa mukaista työtä maalla. Lisäksi hänen pitäisi muuttaa pois rakkaasti kotikaupungistaan, jossa hänen juurensa ja sukulaisensa ovat. Niinpä mies ajaa nyt työkseen autoa. Kuskin hommassa ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta hän on aina halunnut olla opettaja.


Ajattelin jakaa tämän tarinan luettuani Suomen uutisia. Suomalaisessa politiikassa ja asioiden hoitamisessa on varmasti paljon parannettavaa, mutta toivon jokaisen kuitenkin marmatuksen keskellä muistavan, että paljon huonomminkin voisi olla. Tämä ei tarkoita, eteikö demokratian, oikeudenmukaisuuden ja fiksun politiikan puolesta pitäisi taistella.

- Karoliina

PS. En saanut napattua skootterin kyydistä kuvaa yhden koulun edestä olleesta "hienosta" propagandajulisteesta, joten lainasin kuvitukseen venäläisen kommunistikuvan täältä.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Temppeliherrat seikkailee Vietnamissa

Vietnam on temppeleiden, pagodien ja palatsien luvattu maa. Niitä tuntuu välillä nököttävän vähän joka korttelissa. Ne ovat kuin herkullisen kirjavia ja koristeellisia karamelleja muuten hieman ankean katukuvan keskellä. Halusimme tarjoilla teille nyt pienen makupalan muutamasta merkittävästä paikasta, joissa jaksoimme vierailla. Toivottavasti kuvat yhtään kiinnostavat ja pystyvät välittämään edes osan tunnelmasta. 
Halonginlahden seikkailuiden jälkeen hyppäsimme Hanoissa etelään menevään iltajunaan ja matkasimme yön yli (14 h) Hue nimiseen kaupunkiin. Sen päänähtävyys on 1800-luvun alussa rakennettu keisarillinen linnoitus palatseineen. Alue pommitettiin melkein tuusan nuuskaksi sodissa, mutta on nyt osin restauroitu. Valitettavan suuri osa kulttuurihistoriallisesti merkittävistä kohteista on tuhoutunut pahoin sodissa.
Vallihautojen takana, linnoituksen muurien sisäpuolella on ihmeellisen seesteinen tunnelma. Kaupungin melu, kiire ja roipe jää taakse ja tuntuu kuin olisi siirtynyt toiseen maailmaan. Vaikka ajanhammas ja pommit ovat runnelleet paikkoja, huokuvat rakennelmat silti ylvästä loistoa ja tunnelmaa.
The Citadel (Kinh Thanh), Hué
Huesta jatkoimme muutaman yön jälkeen edelleen etelämmäs kohti Hoi Anin kaupunkia. Matkalla pysähdyimme mm. Marmorivuorella, jossa on lukuisia temppeleitä, luolia, buddha-patsaita, hienoja perhosia ja kiehtovia mummoja. Viimeksi mainittuja tärkeitä yksityiskohtia ei jostain syystä mainittu matkaoppaassa...
 
One of the temples on Marble Mountains
Hoi Anista teimme päiväretken My Son nimisille hindutemppeleiden rauniolle. Ne ovat muinaisen Cham-keisarikunnan tärkeimmät jäljellä olevat rakennelmat, jotka on rakennettu jo 300 - 1100-lukujen välisenä aikana vehreiden vuorien keskelle pyhäksi seremoniapaikaksi.

Yksi kriteeri, minkä takia tämäkin paikka on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle kuuluu näin:


"The My Son Sanctuary is an exceptional example 
of cultural interchange, 
with an indigenous society adapting 
to external cultural influences, 
notably the Hindu art and architecture 
of the Indian sub-continent."