Panama Cityn nähtävyyksiä

Jouluaattona saavuimme melkein vuorokauden matkanteon jälkeen Panama Cityyn. Matka meni yllättävänkin hyvin, mutta perillä tietenkin uni painoi simmuja ihan jo pelkän aikaeron takia. Ensimmäisenä päivänä vain majoituimme, katsastimme hiukan lähinurkkia ja haimme vähän syömistä ja juomista. Sitten painuimmekin jo pehkuihin. Ensivaikutelma kaupungista oli ihan kiva - ei liian suuri tai vilkas. Roskia oli kertynyt aika paljon kasoihin katujen varsille ja monet paikat olivat kiinni, mutta se johtui varmasti joulunpyhistä. 

Panama City

Toisena päivänä järkkäsimme itsemme vanhaan ja tunnelmalliseen Casco Viejon kaupunginosaan. Kävimme ihailemassa siellä espanjalais-ranskaista, kolonialistista arkkitehtuuria ja vanhanajan tunnelmaa. Vasta osa rakennuksista on kunnostettu, mutta rähjäisetkin talot olivat omalla tavallaan viehättäviä. Kaupunginosassa on boheemi viba ja vilkas kulttuurielämä. Joulupäivänä suurin osa paikoista oli kiinni ja saimme nautiskella kiertelystä rauhassa. Poliiseja partioi kuitenkin alueella ahkerasti sekä polkupyörällä että mönkijällä liikkuen.  

Spanish-French architecture in old Casco Viejo.

Heikki´s Christmas Day lunch

Kysyimme hotellilta paljonko heidän taksikyytinsä maksaa Casco Viejoon, vaikka osasimme olettaa sen olevan ylihintainen. Se olisi ollut - kuulemma joulualennuksella - 15 $ yhteen suuntaan. Päätimme järjestää itse reissumme (yllätys yllätys). Ostimme metroasemalta automaatista 2 $ metrokortin ja latasimme siihen rahaa. Jos löydät heti "3 in 1" -kortin, se on järkevämpi koska se toimii myös bussiasemalla, jossa tarvitset sitä päästäksesi aseman vessaan ja porteista laiturille (jos et saa puhuttua jotain muuta piippaamaan sinua sisään). Yhden metromatkan hinta oli 0,35 $. Casco Viejoa lähin metropysäkki on nimeltään 5 de Mayo. Sieltä ei olisi ollut pitkä kävelymatka vanhaan kaupunkiin, mutta emme ottaneet sitä riskiä. Casco Viejoa reunustaa hämyinen slummi, jonka läpikulkemisesta oli varoiteltu. Maksoimme meno-paluu-takseista tinkaamisen jälkeen yhteensä 5 $. Näin ollen meiltä meni matkoihin 6,40 $ noin 30 $ taksikyytien sijaan ja sitä paitsi retki oli näin paljon mielenkiintoisempi seikkailu. 

Toisena päivänä kävimme ihmettelemässä Panaman kuuluisaa kanavaa. Tässä muutama vinkki miten sinne pääsee omatoimisesti. Menimme ensin metrolla Albrookin pääteasemalle, jonka vieressä on iso Albrookin bussiasema. Sieltä otimme bussin kanava alueelle. Bussimatkakin maksoi vain 0,35 $/suunta/nuppi ja sen pystyi maksamaan samalla Metrobus-lautauskortilla. Käteistä ei huolita ja kortti pitää olla etukäteen ostettu ja ladattu. 

Albrook busterminal: some busses are older than others...

Oikean bussin löytäminen ei ollut ihan niin helppoa kuin luulimme, mutta useampaan kertaan eri tiskeiltä ja ihmisiltä kyselemällä oikea paikka löytyi ostoskeskuksen puolelta, D-alueelta. Ja kyllä, täytyi hablata espanjoolia, jotta oikea paikka selvisi. Laiturissa lukee kyltissä mm. Cervero. Etsimme pitkään kylttejä, joissa olisi ilmoitettu, että tästä lähtee bussit Gamboaan (pieni kylä kanavan Atlantin puolella), mutta sellaista ei löytynyt - saati sitten jotain kanavasta tai Mirafloresista. Busseja menee melko harvoin - jonkun tiedon mukaan 45 min välein. Arvelemme sen johtuvan siitä, että turisteja tökitään käyttämään retkenjärjestäjien ja taksien palveluita. Kun bussi lopulta tuli, ilmestyi sen tauluun iloksemme määränpääksi Miraflores, joten se meni suoraan kanavan esitelykeskukseen eikä meidän tarvinnut kävellä tienvarresta 10-15 min matkaa, johon olimme varautuneet. 

Tietenkin paikan päälle pääsee myös taksilla, mutta sitten pitää olla valmis maksamaan useampia kymppejä, vaikka matka on vain 12 km suuntaansa. Varsinkin hinta takaisin kaupunkiin on helposti kiskurimaisen kova. Monet turistit näyttivät tulevan Mirafloresiin punaisella, kaksikerroksisella kiertoajelubussilla. Se maksaa tällä hetkellä 20 $/nuppi ja sillä pääsee kiertelemään kaupunkia myös muuten. 

There isn´t much room for bigger vessels (sometimes just 60 cm free space). That´s why they are building new, bigger canal.

Ja sitten muutama pakollinen fakta Panaman kanavasta... Onhan se iso ja hieno rakennelma, mutta en minä sitä nyt ihan Gizan pyramideihin vertaisi. Kanava on 82 km pitkä ja sen lävitse kulkee 13.000 laivaa joka vuosi. Sen rakentaminen aloitettiin jo 1800-luvun lopussa ja valtavasti - arviolta 22.000 - rakennusmiestä kuoli keltakuumeeseen ja malariaan ennen kun se lopulta valmistui vuonna 1914. Kanava mahdollistaa sen, että laivat pääsevät kätevästi Atlantilta Tyynellemerelle ilman, että niiden tarvitsee kiertää Etelä-Amerikan eteläkärjen kautta. Lyhentynyt matka-aika on niin merkittävä tekijä, että laivayhtiöiden kannattaa maksaa korkeat kanavamaksut. Ne lasketaan aluksen painon mukaan ja keskimääräinen kanavamaksu on 30.000 $/laaki. 

Kanavan sulkulukot (vai miksi niitä Tomi kutsutaan?) ovat valtavat, vaikka kuvissa ei siltä näytä. Merkkasin kuvaan nuolella sulun yläreunalla kävelevän työmiehen, jotta huomaatte miten pieneltä ihminen kanavan keskellä näyttää. Sulkujen väli on 305 m pitkä ja 33,5 m leveä. 

Kun kanava valmistui, suurin sallittu laivan leveys oli 28 m, nykyisin se on jopa 50 m. Tämä ei kuitenkaan riitä uusille, suurimmille laivoille ja siksi uutta, isompaa kanavaa alettiin rakentaa kovalla tohinalla vuonna 2007. Uusi kanava tuplaa läpikulkukapasiteetin. Uuden kanavan olisi haluttu valmistuvan 100-vuotisjuhliin 2014, mutta työt ovat vieläkin kesken. Joidenkin lähteiden mukaan se olisi maailman suurin rakennustyömaa tällä hetkellä. 

Jos haluat lukea kriittistä tekstiä kanavaan liittyen, tutustu vaikka tähän artikkeliin Maailman Kuvalehdessä.

Heikki at Control de Tráfico Maritimo

Palattuamme kanavalta ajattelimme vielä katsastaa bussiaseman vieressä olevassa Albrookin ostoskeskuksessa. Kattavan kierroksen tekemiseksi ihan pikku piipahtaminen ei riitä, sillä ostari on Amerikoiden(!) suurin. Joo, olimme pähkähulluja ilman itsesuojeluvaistoa! Joulun jälkeinen alennusmyyntilauantai lienee kiireistä aikaa missä tahansa ostoskeskuksessa, mutta täällä se oli ihan hullunmyllyä. Ihmisiä kuhisi joka paikassa kuin muurahaisia kesäisessä keossa. Etsimme itsellemme vähän juomista ja syömistä, seurasimme samalla ostoshysteriaa ja pakenimme sitten äkkiä paikalta.

We survived Albrook Mall on after Christmas Saturday