Purjehdus- ja snorklausretki Bocas del Torossa

Bocas del Toron alueella on hyvällä säällä kirkkaat vedet ja joitakin koralliriuttoja jäljellä snorklattavaksi. Kovin kummoisia odotuksia ei kalojen tai muiden merenelävien suhteen ollut. Halusimme kuitenkin käydä tsekkaamassa, mitä veden alta löytyy. 

Karibianmerelläkään ei aina paista aurinko - itse asiassa täällä sataa melko säännöllisesti ympäri vuoden. Yöllä ennen aamua, jolle olimme varanneet purjehdus- ja snorkkiretken, alkoi sataa kaatamalla. Edeltävinä päivinä oli ollut hyvin poutaista - vain muutamia pilvenhituloita kirkkaansinisellä taivaalla. Sää muuttui kuitenkin nopeasti. Retkeä ei peruttu ja lähdimme matkaan sateisessa ja hyvin harmaassa säässä valmiiksi märkinä hyppäämään veteen. Onneksi sade taukosi aika pian aamupäivän aikana ja aurinkokin paistoi useampia tunteja ennen kun uusi saderintama ehti Bocasiin.

Grey morning

Valitsimme retkeksi katamaraanilla tehtävän purjehduspäivän. Snorklaamisen ja mukavan meriulkoilun lisäksi haaveena oli päästä näkemään delfiinejä. Olimme lukenee kauhutarinan tyypillisistä halvemmista retkistä alueella. Niissä pienet täyteen ahdetutut moottoriveneet kaahaavat kilpaa merellä ehtiäkseen ensimmäisinä parhaille apajille. Pahinta oli kuulla, että ne olivat joskus piirittäneet ja jahtaavat delfiinejä tarjotakseen matkustajille parhaat kuvauspaikat meinaten melkein ajaa niiden yli. Itku tuli kun tästä luin. En haluaisi kuuna päivänä olla osana tällaista eläinrääkkäystä! Toivottavasti kukaan muukaan ei halua olla ja puuttuu asiaan, jos näin ikävästi käy. Sama koskee koralleja tuhoavia ja muita mereneläviä häiritseviä matkanjärjestäjiä. He yleensä räsäyttävät mitään välittämättä ankkurinsa koralliriuttoihin ja käyvät poimimassa merestä simpukoita, erilaisia koralleja, meritähtiä ja -siilejä laivan kannelle. Tällaisesta idioottimaisesta käytöksestä pitäisi huomauttaa aina kun sellaiseen törmää. 

Onneksi Bocas Sailingin katamaraaniristeilystä löytyi leppoisampi ja turvallisempi vaihtoehdo retkelle. Päivä vietettiin 42 jalkaa pitkällä paatilla. Vieraita oli onneksemme vain 9, maksimi määrä olisi ollut 20.

This was our ship (sorry about the bad picture)

Maisemat olivat ihan hienot, vaikka aamu oli harmaa.

Laivapoikia

 

Niin kutsutulla delfiinilahdella ei ollut ainuttakaan muuta alusta, kun sinne saavuimme. Saimme rauhassa odottaa ja ihmetellä suodaanko meidän nähdä alueella asuvia otuksia - ja suotiinhan meidän. Kiitos Ahti! Muutama delfiini oli lahdella kalastamassa ja näimme niistä vilahdukset aina parin minuutin välein kun ne tulivat pinnalle hengittämään. Emme häirinneet niitä millään tavalla, vaan annoimme niiden puuhailla omiaan - juuri niin kuin sen kuuluukin olla!

Ensimmäinen paikka, jossa pääsimme snorklaamaan sijaitsi aivan mangrovemetsän reunalla. Siellä oli onneksi vielä jonkin verran jäljellä hienoja koralleja, vaikka tuhoutuneitakin paikkoja oli nähtävissä ja värit pääosin hävinneet. Myös hienoja meritähtiä oli paljon. Kaloja tai muita mereneläviä oli hintsummin. Sää oli tässä vaiheessa päivää mukavasti seljennyt, joten pilvet eivät haitanneet pahemmin näkyvyyttä. Tässä paikassa ei edes sadeveden mukanaan huuhtoma hiesu haitannut näkyvyyttä, siksi tuli otettua aika tavalla kuvia, joita teillekin nyt tuputan suurissa määrin (sori!).

Ihmetteleekö joku näiden kuvien jälkeen vielä sitä, mitä järkeä snorklaamisessa on? Veden alla on todella rauhoittavaa ja kun maisemat ovat tällaiset, on kuin lillisi käsittämättömässä uni- tai satumaailmassa. Jos pystyisin sukeltamaan, hurahtaisin siihen varmasti täysillä. 

Seuraavaan paikkaan saatiinkin sitten seilailla tällaisien ihanien poutapilvien alla.

Toisessa snorkkipaikassa oli saapuessamme vielä moottoriveneilijöitä pitämässä aivan hemmetinmoista älämölöä. Pilli soi taukoamatta ("nytheti takaisin veneelle"), ihmiset huusivat, potkivat koralleja, useampi ei osannut uida vaan räpiköi epätoivoisesti pelastusliivien kanssa. Arg! Onneksi paatit lähtivät ja me saimme snorklata jonkin aikaa rauhassa. Valitettavasti näkyvyys oli kuitenkin huono, koska kaikesta melskaamisesta ja pohjan pöllyttämisestä vesi oli täynnä hitulaa. Paikka oli muutenkin jo tosi pahoin kulunut. Värikkäistä koralleista ei ollut jäljellä mitään.

Tähän väliin tulee minulle tyypillinen valistusosio. Miksi korallit kuolevat ja sitä kautta koko niiden ympärillä elävä ekosysteemi riutuu? Suurin tuhoava tekijä monissa paikoissa ovat trooppiset myrskyt ja vesien lämpeneminen. Herkät ekosysteemit eivät kestä niitä. Mistä ne sitten johtuvat? Ilmastonmuutoksesta, jonka ajankohtaisista uutisista ja vaikutuksista koralleihin voi lukea esim. YLE:n uutisesta ja National Geographicin sivuilta. Lisäksi ongelmina ovat vesien happamoituminen ja saastuminen. Hallitusten välisessä ilmastopaneelissa IPCC on varoitettu, että mikäli tämä meno jatkuu koralliriutat voivat kadota KOKONAAN! jo tämän vuosisadan aikana. Se olisi todella, todella surullista ja vaarallista luonnon tärkeälle monimuotoisuudelle.

Kapteeni ja paikallista välipalaa -tai mitä siitä on enää jäljellä.

Kun palailimme Bocas Towniin, uusi saderintama alkoi lähestyä. Onneksi ehdimme kuivina takaisin. Jälleen kerran hieno retki ja reissupäivä takana aaamun sateesta huolimatta.