Upeiden luonnonpuistojen lisäksi Monteverden seutu on tupaten täynnä pienempiä ja isompia seikkailupuistoja. Suosittuja aktiviteettejä ovat esimerkiksi köysiradat eli ns. ziplinet, joita on useita peräkkäin. Niitä pitkin voi syöksyä metsän yllä vaikka teräsmiesasennossa vatsallaan roikkuen. Yhdestä alueen puistosta löytyy Latinalaisen Amerikan pisin köysirata. Se on muistaakseni yli 1,5 km pitkä. Parhaimmillaan vauhti voi jossain paikoissa kiihtyä yli 60 km/h. Huomasimme muuten etteivät ziplinet ole vain nuorison villitys, sillä näimme useita harmaahapsisia eläkeläisryhmiä ziplinejonossa. Hassua oli, että yksikin vanhempi (ehkä 70v) ja huonojalkainen mamma piti melkein nostaa aloituspisteeseen vievään pikkubussiin. Ei siis katso ikää tuo touhu, respect!
Kaikesta hypetyksestä ja mainostamisesta huolimatta päätimme jättää ziplinet väliin. Olisimme voineet käydä liukumassa yhden välin, mutta se ei tuntunut onnistuvan kovin helposti. Yleensä meidän olisi pitänyt ostaa koko radan sisältävä paketti (alk. noin 80$/hlö) eikä meitä se kiinnostanut. Halusimme sen sijaan nauttia luonnosta omaan tahtiimme rauhallisesti edeten.
Ainakin Selvatura Parkissa pystyi ostamaan lipun (35 $/hlö) vain riippuville silloille. Korkealla puiden latvojen korkeudella roikkuvia siltoja oli yhteensä kahdeksan. Niiden pituus vaihteli 157 metristä 57 metriin. Siltoja pitkin pystyi tekemään kivan parin tunnin lenkin puistossa. Välillä matkaa taitettiin tietenkin polkuja kävellen.
Olimme taas liikkeellä aamuvarhaisella välttääksemme kovimmat ruuhkat ja meluajat. Saimmekin nauttia hienoista näkymistä ja luonnosta pääosin ihan rauhassa.
Pisin silta oli tosiaan 157 metriä ja se riippui 31 metrin korkeudella. Vaikka emme ole mitään intohimoisia korkeiden paikkojen ystäviä, tuolla ei silti pelottanut yhtään. Lähellä olevat puiden latvat hämäsivät hyvin eikä korkeutta oikein tajunnut. Onneksi sillat olivat myös hyvin tukevan oloisia ja heiluivat vain vähän. Ihan loppumatkasta törmäsimme nuorisoporukkaan, joka testasi "kivasti" yhden lyhyen sillan kestävyyttä pomppimalla ja reuhtomalla sitä puolelta toiselle...
Hiukan kalliilta tuo pääsymaksu tuntui, mutta olihan se sellainen "must" juttu täällä. Hyvä että mentiin! Luonto oli upea ja uusi kuvakulma ylhäältä mielenkiintoinen.
Taaskaan emme bonganneet puistossa lintujen lisäksi muita eläimiä yhtä valkonenäkoatia lukuunottamatta. Tämä on siinä mielessä hyvä asia, ettei eläimiä ruokita ja "pakoteta" turistien kuvattavaksi, vaan ne saavat oikeasti elää aika rauhassa ja ihmistä vältellen. Se unohtui Santa Elena -puiston yhteydessä mainita, että Monteverden alueella elää kuulemma esimerkiksi jaguaari, mutta sellaisen näkemiseen tarvittaisiin rutkasti enemmän tuuria (ja rauhallisempi paikka!) kuin meillä esimerkiksi ahman bongaamiseeen.
Seuraavaksi on luvassa kolibrikuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti